KKO:1984-II-149
- Asiasanat
- Testamentti - Testamentin mitättömäksi julistaminenMuutoksenhaku - Muita tapauksia
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 83/978
- Taltio
- 1576
- Esittelypäivä
Suullisen testamentin mitättömäksi julistamista ja moitetta koskevassa jutussa alioikeus oli perillisen A:n kanteesta, johon perillinen B oli väliintulijana yhtynyt, julistanut testamentin kokonaisuudessaan pätemättömäksi muotovirheen perusteella, mutta jättänyt lausumatta kanteen ensisijaisesta perusteesta, jonka mukaan testamenttia ei olisi lainkaan tehty. Testamentin saajan valituksesta HO oli, lausumatta ensisijaisesta kanneperusteesta, julistanut testamentin pätemättömäksi ainoastaan A:n osalta. A:lla ja B:llä oli oikeus hakea muutosta HO:n tuomioon ja heidän valituksestaan testamentti julistettiin kokonaan mitättömäksi, koskei testamenttina valvotun lausuman antaja ollut tarkoittanut tehdä testamenttia.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n 29.12.1981 C:lle tiedoksi toimituttaman haasteen nojalla ajamasta kanteesta, johon B väliintulijana oli yhtynyt, Tampereen RO p. 3.5.1982 oli lausunut selvitetyksi, että C oli 14.9.1981 RO:ssa valvonut A:n ja B:n isän, 14.5.1981 kuolleen D:n jälkeen suullisena testamenttina lausuman, jonka mukaan hänelle oli luvattu elinikäinen asumisoikeus taloon tontilla n:o 8, korttelissa n:o 4519 Tampereen kaupungin Vehmaisten kaupunginosassa. Testamentin valvontapöytäkirjasta oli annettu A:lle tieto 8.12.1981.
Kun testamenttia ei ollut tehty perintökaaren 10 luvun §:ssä säädetyssä muodossa eikä C ollut näyttänyt, että D olisi perintökaaren 10 luvun 3 §:n mukaisesti sairauden tai muun painavan syyn takia estynyt tekemästä testamenttia sanotussa pykälässä säädetyllä tavalla, RO siitä huolimatta, että tämän moitekanteen oli pannut vireille vain toinen D:n perillisistä, ja huomioon ottaen, että valvottua huoneiston asumisoikeutta ei voitu jakaa, oli julistanut C:n D:n jälkeen testamenttina valvoman lausuman kokonaisuudessaan pätemättömäksi. C oli velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut kohtuullisiksi harkituilla 3.000 markalla.
Turun HO, jonka tutkittavaksi C oli saattanut jutun, t. 26.8.1983 oli, koska testamenttina valvottu asumisoikeus voitiin arvioida rahassa ja siten jakaa, jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että päätöksessä mainittu testamentti julistettiin pätemättömäksi ainoastaan siltä osin kuin se esti A:ta saamasta perintöosaansa D:n jälkeen.
KORKEIN OIKEUS
Pyytäen valituslupaa A ja B hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja C antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO t. lausui perusteluinaan:
A on kanteessaan, johon B on väliintulijana yhtynyt, vaatinut, että C:n D:n jälkeen suullisena testamenttina valvoma lausuma, jonka mukaan hänelle oli luvattu elinikäinen asumisoikeus taloon tontilla n:o 8 korttelissa n:o 4519 Tampereen kaupungin Vehmaisten kaupunginosassa, julistettaisiin testamenttina mitättömäksi ensisijaisesti sillä perusteella, että D ei ollut lausumallaan tarkoittanut tehdä testamenttia taikka ilmoittaa viimeistä tahtoaan, ja toissijaisesti sillä perusteella, että D sanotun lausuman antaessaan ei ollut ollut sairauden tai muun pakottavan syyn vuoksi estynyt tekemästä testamenttia perintökaaren 10 luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla. RO:n olisi pitänyt lausua myös kanteen ensisijaisesta perusteesta ja RO:n julistettua puheena olevan lausuman testamenttina kokonaisuudessaan pätemättömäksi HO:n olisi tullut tutkia sinne C:n valituksesta saatettu juttu, joka lopputulokseltaan on ollut kanteen vaatimusten mukainen, myös ensisijaisen kanneperusteen osalta. HO:n muutettua RO:n päätöstä, johon A:lla ja B:llä ei ole ollut aihetta hakea muutosta, heillä on oikeus hakea muutosta HO:n tuomioon.
Tutkiessaan hakijoiden valituksen KKO katsoo selvitetyksi, että D on 30.4.1981 kertonut Aarre ja Maria X:lle näiden vieraillessa D:n luona, että hän oli sanonut samana päivänä pojalleen A:lle, että C saa elinikäisen asumisoikeuden hänen omistamassaan talossa. D ei kuitenkaan ole lausumallaan tarkoittanut tehdä testamenttia.
Edellä lausumillaan perusteilla KKO muutti HO:n tuomiota siten, että C:n testamenttina valvoma D:n lausuma elinikäisestä asumisoikeudesta julistettiin testamenttina kokonaan mitättömäksi. Asian laadun vuoksi A:n ja B:n oli pidettävä HO:ssa ja KKO:ssa olleet kulut vahinkonaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Heinonen, Portin, Nybergh ja Ketola